Alla oleva teksti on poimittu Kirkkohallituksen projektipäällikkö Terhi Kairan tuomiokapituleille toimittamasta viestistä.
Lisätiedot aiheesta
projektipäällikkö
Terhi Kaira
terhi.kaira@evl.fi
p. 050 326 3012
Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu etenee askel askeleelta. Muutaman viikon sisällä eduskunta saa käsiteltäväkseen lakipaketin kokonaisuudessaan. Uudistuksen kannalta ”ratkaisun hetket” alkavat siis olla käsillä.
Aikataulut
Valtioneuvosto on laatinut maakuntien valmisteluorganisaatioiden työn tueksi diasarjan maakunta- ja sote-uudistuksen keskeisimmistä määräajoista. Diasarjan löydät täältä. Määräajat perustuvat hallituksen linjaamaan aikatauluun, jonka mukaan maakuntauudistusta koskevat lait käsitellään eduskunnassa kevätistuntokaudella ja hyväksytään kesäkuussa 2018. Suuri osa maakuntavalmistelua koskevista määräajoista tulee maakuntalain voimaanpanolaista.
Kirkon kannalta keskeisimmät määräajat:
Maakunnat perustetaan voimaanpanolailla kesäkuussa 2018, tällöin astuu siis voimaan uusi maakuntajako. Uutta maakuntajakoa sovelletaan muun muassa maakunta- ja eduskuntavaalien järjestämiseen ja uusien maakuntien valmisteluun.
Maakunnan väliaikainen valmistelutoimielin VATE on asetettava kuukauden kuluessa voimaanpanolain voimaantulosta. Jokaisessa maakunnassa VATE johtaa maakuntien valmistelua.
Ensimmäiset maakuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 28.10.2018. Maakuntavaltuuston toimikausi alkaa 1.1.2019. Maakuntavaltuuston toimikausi kestää 31.5.2021 saakka.
Sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja monien muiden tehtävien järjestämisvastuu siirtyy maakunnille 1.1.2020.
Kunnan on tehtävä viimeistään 28.2.2019 maakunnalle selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen käytössä olevista toimitiloista, siirtyvästä irtaimesta omaisuudesta ja sopimuksista.
Sairaanhoitopiirien kuntayhtymien, erityishuoltopiirien ja maakunnan liittojen on tehtävä viimeistään 28.2.2019 maakunnalle selvitys omaisuudesta, siirtyvästä irtaimesta omaisuudesta, veloista ja sopimuksista.
Maakunnan on viimeistään 31.10.2019 lähetettävä kirjallinen ilmoitus maakunnan vastuulle siirtyvien velkojen, vastuiden ja sopimusten velkojille ja sopimusosapuolille.
Sopimussiirrot
Maakunta- ja sote- uudistuksen I-vaiheen voimaanpanolain 22 §:n nojalla palvelujen järjestämiseen liittyvät sopimukset lähtökohtaisesti siirtyvät maakunnille. Tämä koskee myös yhteistyösopimuksia. Sopimussiirtojen täsmällinen aikataulu on kerrottu yllä. Mikäli sopimukset eivät siirry sellaisenaan, maakunta neuvottelee uudesta sopimuksesta näin halutessaan. Valmistelu tapahtuu maakunnan määrittämällä tavalla joko keskitetysti tai muulla työnjaolla. Tässä voivat siis maakuntien käytännöt poiketa toisistaan. Sairaalasielunhoidon, kehitysvammaistyön ja perheneuvonnan sopimusten osalta yksinkertaisinta olisi saattaa ne ajantasalle nykyisten sopimuskumppanien kanssa ennen 28.2.2019 – mikäli siis päivittämisen tarvetta on. Keväällä 2019 on paikallaan myös varmistaa, että nykyinen sopimuskumppani on merkinnyt yhteistyö-/ostopalvelusopimuksen em. siirtyvien sopimusten luetteloon. Sen jälkeen sopimussiirto tapahtuu ”automaattisesti” ja siihen tehdään tarvittavat tekniset muutokset maakunnan toimesta.
Avioliittolain mukaiset sovittelutehtävät
Viime viikolla saimme Sosiaali- ja terveysministeriöstä varmistuksen koskien avioliittolain mukaista perheasioiden sovittelua. Tällä hetkellä kirkon perheasioinneuvottelukeskuksista 33:lla on erillislupa ko. toimintaan. Jatkossa perheasioiden sovittelu on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, jonka antamisen maakunta voi hoitaa itse tai hankkia ja jonka tuottaminen edellyttää palveluntuottajalain mukaista rekisteröintiä. Nykyisellään avioliittolaki mahdollistaa erillisluvan hakemisen sovittelutoimintaan. Lupamenettely on ollut tarpeen, jotta muut julkisyhteisöt kuin kunnat voivat tuottaa palvelua. Kun palveluntuottajalaki jatkossa koskee myös julkista toimintaa, jatkovalmistelussa avioliittolain erillinen lupasääntely kumotaan tarpeettomana ja päällekkäisenä menettelynä. Perheasiainneuvottelukeskuksia on informoitu tästä muutoksesta.
Seurakunnat palveluntuottajina ja niille asetettavat vaatimukset
Perheasianneuvottelukeskuksia ylläpitävien seurakuntien tai seurakuntayhtymien on jatkossa rekisteröidyttävä palvelutuottajiksi voidakseen saada maakunnallista rahoitusta ja/tai sovittelutehtäviä. Palveluntuottajalla tarkoitetaan kaikkia maakunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavia yhtiöitä, yhteisöjä, järjestöjä, yrittäjiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia sekä muita toimijoita. Näin ollen palvelun tuottajan käsitettä käytetään kuvaamaan kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavia luonnollisia henkilöitä sekä yhteisöjä niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Palveluntuottajalain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ”muu yhteisö” voi olla esimerkiksi julkisyhteisö, joka muutoin kuin lakiin perustuvan velvollisuuden nojalla tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Tällainen voi olla esimerkiksi kunnan organisaatioon kuuluva oppilaitos tai yliopisto, joka toimintaa yhtiöittämättä tuottaa palvelua markkinoille. Vastaavana toimintana nähdään seurakuntien/seurakuntayhtymien tuottamat palvelut, jotka edellyttävät palveluntuottajan statusta, esimerkiksi kirkon perheneuvonta.
Kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien on täytettävä perusvaatimukset, jotta voi päästä tuottajarekisteriin. Maakunnat voivat asettaa tuottajille lisävaatimuksia. Perusvaatimukset ovat kiteytetysti: 1) palveluntuottajan oltava valvontaviranomaisen palveluntuottajarekisterissä; 2) palveluntuottaja ei ole konkurssissa tai liiketoimintakiellossa; 3) riittävät, asianmukaiset, sopivat ja turvalliset toimitilat ja välineet, palveluntuottajan on liityttävä yhteiseen tietojärjestelmään; 4) riittävästi henkilöstöä asiakkaiden ja potilaiden palvelujen tarpeeseen ja lukumäärään nähden; 5) henkilöstöllä on asianmukainen koulutus; 6) sote-palvelun oltava laadukasta, asiakaskeskeistä ja turvallista; 6) palveluntuottajalla on oltava vastuuhenkilö ja omavalvonta on järjestettävä ohjeiden mukaan.
Palveluntuottajalaki ei koske sielunhoitoa eikä vastikkeetonta toimintaa, joten sairaalasielunhoito ja kehitysvammaistyö ovat edelleen mahdollista toteuttaa ilman rekisteröitymistä palveluntuottajaksi. Näin ollen sairaalasielunhoitoa ja kehitysvammaistyötä toteutetaan jatkossakin maakunnan kanssa solmittavin yhteistyö-/kumppanuussopimuksin maakunnan liikelaitoksen, maakunnan yhtiöiden ja muiden palveluntuottajien toimipisteissä (sairaalat, asumisyksiköt, kuntoutusyksiköt, toimintakeskukset, palvelukeskukset).
Kirkolliset järjestöt palveluntuottajina
Seurakuntien rooli julkisten palveluiden tuottajana ei ole muuhun niiden toimintaan verrattuna kovinkaan laaja. Sen sijaan on lukuisia kirkollisia säätiöitä, järjestöjä, yhdistyksiä ja yhtiöitä, jotka toimivat aktiivisesti kristilliseen arvopohjaan perustuvien sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Osa näistä on seurakuntien tai seurakuntayhtymien omistamia ja/tai hallinnoimia. Sosiaali- ja terveysministeriö on nimittänyt selvityshenkilön arvioimaan järjestöjen ja muun kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksia uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa. Selvityksen alla on muun muassa se, millä kriteereillä määritellään sellaisten järjestöjen toiminta, joilla on rajapintoja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen että palvelutuotantoon. Selvitys valmistuu kesällä 2018.
Hiippakuntarajojen tarkistaminen
Maakunta- ja sote-uudistukseen liittyen kirkolliskokous linjasi toukokuussa 2017, että hiippakuntien rajat tarkistetaan maakuntarajojen mukaisiksi muuttamatta kuitenkaan hiippakuntien määrää. Asia valmistellaan syksyn 2018 kirkolliskokoukselle. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksynee esitysluonnoksen lausuntokierrokselle lähetettäväksi kokouksessaan 27.3.2018. Lausuntoa pyydetään kaikilta tuomiokapituleilta ja asianosaisilta seurakunnilta kesäkuun loppuun mennessä.
Sakasti.evl.fi